21.8.2013 Timon suomenkielinen yhteenveto Taalintehdas – Vigo ajalta 22.6 – 13.8.2017 (Yksityiskohtaisemmat faktat löytyvät alla olevista ruotsinkielisistä etappi kuvauksista)

 

Melkein kahdeksan viikkoa elin purjevene-elämää kahdeksassa eri maassa ja kolmessakymmenessäkahdessa eri satamassa. Yhteensä noin 2200 merimailia S/y Ospreyn matkassa. Välillä miettii onko purjehtimisessa mitään järkeä. Vastatuuli puhaltaa yli 15 m/s meri taistelee tuulen sekä merivirtojen kanssa aiheuttaen ristiaallokko joka saa veneen käyttäytymään vähintäänkin epämukavasti, sade piiskaa poskia ja kerrospukeutuminen tekee liikkumisen kankeaksi ja seuraava suojaava aallonmurtaja on 20 merimailin päässä ja vauhti noin 3 solmua. Toisaalta se hyvänolon tunne kun on saapunut satamaan ja köydet on kiinnitetty, on sanoin kuvaamaton.  Jälleen kerran selvisimme luonnon aiheuttamasta haasteesta joka väkisinkin vie ajatukset pois arjen stressistä ja askareista. Ja onhan meressä jokin taika, se vetää aina uudelleen ja uudelleen luokseen. Purjehtien maailman ääriin on mahdollista ja se on aika viehättävä ajatus. Nykyinen digitalisoitu globaali maailma ei kokonaan jätä arkea rauhaan kuten vielä noin 20 vuotta sitten, on WhatsAppia ja Facebookia, ja pankkiasiatkin hoituvat vaikka Dieppen satamasta. Digitalisoituminen on kuitenkin tuonut mukanaan hienot navigointivälineet ohjelmistoineen ja säätiedotuskin löytyy avaruudesta ja on aivan toisella tasolla kuin ennen. Kuitenkin totesimme että jos säätiedotus lupaa noin 8 m/s tuulta siihen täytyy lisätä ainakin 40% usein vielä enemmän. Tämä lisäys koski varsinkin alueita Pohjanmerellä sekä Englannin kanaalissa. Kirjoitin muistiin erään etapin jälkeen näin (silloinkin ennustettiin noin 10 m/s tuulta): Jo kaukaa siintää tuo tumma viiva meressä jonka tiedämme aallonmurtajaksi. Pitkä on toki matka vielä sen suojaan. Kun on jo kahdeksan tuntia purjehtinut 15 – 20 sekuntimetrin tuulessa sivumyötäisessä sitä odottaa jo innolla tuota aallonmurtajan tuomaa suojaa. Pohjanmeri ei ole kuin meidän tuttu saaristomeri. Täällä aallot voivat hetkessä nousta jopa 4 metrin korkuisiksi. Sivumyötäisessä se tarkoittaa jollekin pahoinvointia ja veneen ohjauksesta vastaavalle suurta keskittymisen tarvetta. Purjehdimme tällaisissa olosuhteissa Den Haagista Zeerbryggeniin noin 60 merimailia. Huippunopeudeksi loki näytti noin kymmentä solmua. Väsyneinä saavuimme satamaan. Snizchelit juomineen maistuivat erityisen hyviltä.

Meri elää ja liikkuu, varsinkin valtameri riippumatta siitä tuuleeko vai ei, merivirrat liikuttavat vettä kuten myös nousu ja laskuvesi ja tietysti tuulet. Joskus nämä yhdistyy sellaiseksi hornankattilaksi joka saa ohjauksesta vastaavalle harmaita hiuksia. Välillä meri näyttää kiehuvan, välillä ei tiedä mennäänkö vasta– vai myötätuuleen. Meri tuolla Kielin kanavan toisella puolella on erilainen kun sen itäpuolella. Euroopan matalat rannikot esim. Hollannissa ja Saksassa aiheuttavat suuria ja korkeita maininkeja jotka tulevat jostain muualta. Harvemmin vene on keinumatta.

Kaksi seikkaa leimasivat matkaamme varsinkin viiden ensimmäisen viikon aikana: suhteellisen kova kiire sekä kylmä, kolea ja vastatuulinen sää. Lämpö ja suosiolliset tuulet saapuivat vasta Espanjan vesillä. Kiire johtui siitä että miehistönvaihdot oli sovittu etukäteen tapahtuviksi tiettyinä päivinä tietyissä paikoissa, joten lentoliput oli hyvissä ajoin hankittu halvimman mahdollisen lipun toivossa. Ensimmäinen miehistön vaihto tapahtui Kielin kanavan Itämeren puolella vaikka alun perin suunnitelma oli sen tapahtuvan Pohjanmeren puolella. Olimme pari vuorokautta aikataukusta myöhässä huonon sään takia. Toinen miehistönvaihdos tapahtui Roscoffissa Ranskassa kun suunnitelman mukaan sen olisi pitänyt tapahtua Brestissä. Olimme taas kaksi vuorokautta aikataulusta jäljessä taas huonon sään takia.

Taalintehdas – Kielin kanava

Köydet irroitettiin hyvillä mielin Taalintehtaalla 22.6 soittokunnan ja pienen yleisön saattelemana. Kippari Uffen lisäksi veneen miehistöön kuului allekirjoittaneen lisäksi Lasse ja Jamppe. Oli hieman koleaa ja tuulen suunta oli lännestä. Koska Utöön suuntaan olimme menossa, teimme taktisen päätöksen purjehtia ensin hieman pohjoiseen eli Gullkronan ja Brännskärin suuntaan jonka jälkeen olisi helppo purjehtia Utööseen. Sää oli hyvä ja päätimme jatkaa matkaa yli yön suoraan Gotlantiin. Purjehdimme samalla hallsilla aina Gotska Sandööseen saakka. Yritimme päästä maihin mutta tuuli oli sen verran navakkaa että ihailimme tätä hienoa saarta vain veneestä käsin. Illalla saavuimme noin 33 tunnin purjehduksen jälkeen Gotlannin pohjoispuolelle. Seuraavana päivänä purjehdimme noin 14 sekuntimetrin vastatuulessa luovien Visbyyhyn. Kovat tuulet seuraavina päivinä saivat meidät pysymään satamassa. Vuokrasimme auton ja katselimme hieman miltä tuo Visby ja Gotlanti näyttää hieman koleassa ja sateisessa säässä.

Seuraava kohteemme oli Bornholm. Aluksi jouduimme luovimaan kunnes tuuli tyyntyi ja jouduimme ajamaan koneen avustuksella. Seuraavana päivänä tuuli yltyi jopa lähelle 20 m/s mutta myötäisessä pystyimme kahden reivin ansiosta purjehtimaan aina Rönneen saakka.

Sää jatkui oikukkaana ja kovatuulisena minkä takia määränpäät vaihtuivat aina sen mukaan mistä päin tuuli ja miten kovaa. Bornholmin jälkeen taistelimme edelleen koleassa ja välillä kosteassakin säässä Smygehykin (Ruotsi), Stubbeköpingin (Tanska) ja Langelandin (Tanska) kautta Saksan Heiligenhafeniin. Olisimme halunneet purjehtia enemmän länteen päin mutta kova vastatuuli pakotti meidät Heiligenhafeniin josta sitten purjehtisimme Kielin kanavan alkupäähän. Oikukas tuuli aiheutti kuitenkin sen että jouduimme jäämään Heiligenhafeniin pidempään joten Lasse ja Jamppe joutuivat jo tässä vaiheessa lentämään Suomeen. Alun perin oli tarkoitus että he jättäisivät veneen vasta kielin kanavan jälkeen Cuxhafenissa.

Seuraavan päivänä sää olikin aurinkoinen ja tuuli heikko. Lähdimme kaksistaan kohti Kielin kanavaa moottorin avustuksella. Noin tunnin ajon jälkeen meidät häädettiin VHF’n kautta pois reitiltämme, olimme laivaston harjoittelualueella. Matka piteni hieman mutta ehdimme hyvin kanavan sulkuun niin että saavuimme sulun toiselle puolelle samaan aikaan kun Kia ja Britt-Mari. Näin miehistössä oli taas 4 jäsentä. Kielin kanavan molemmissa päissä on kahdet sulut toinen vanhempi ja toinen uusi. Vanhempaa, joka on pienempi, käytetään lähinnä huviveneitä varten. Itämeren puolen vanha sulku oli remontin alla joten jouduimme menemään uuteen suurempaan sulkuun. Jouduimme odottamaan noin 2 tunti koska sulussa oli muutama suurempi alus jotka piti saada ulos Itämeren puolelle.

Kokkina koko matkan aika toimi vuoron perään kaikki miehistön jäsenet. Söimme suunnilleen yhtä paljon ravintoloissa kuin veneessä. Parhaat sapuskat saimme tietysti veneessä.

 

Kielin kanava – Brest

Kielin kanava on kuin veneille ja laivoille rakennettu moottoritie. Purjehtiminen on kielletty ja huviveneet saavat ajaa ainoastaan valoisaan aikaan. Kanava ei juuri kiemurtele ja sitä reunustaa suuret maavallt joten veneestä ei paljon nähtävyyksiä näe. Suurin nähtävyys olikin suuret laivat sekä Rendsburgin korkea silta. Laiva liikenne ei kuitenkaan ollut ihan niin tiheää kuin oletimme ja matka sujui rennosti hyvässä aurinkoisessa säässä. Käytännössä matka Kielin kanavassa kestää noin kaksi päivää eli yhden yön yövyimme Rendsburgenissa vierasvenesatamassa. Kun kanavan sulkuportti aukeaa kanavan länsipuolella avautuu silmien eteen aivan uusi merellinen maailma. Veden väri on erilainen ja nyt on sopeuduttava vuoroveden aiheuttamiin merivirtoihin. Aurinko paistoi ja sää oli tyyni joten ajoimme illaksi koneen voimin Cuxhaveniin kahden solmun merivirran avittamina. Seuraavana päivänä matka jatkui Helgolandiin tyynessä mutta muuten vaihtelevassa hieman sateisessä säässä. Eli koneella taas. Helgoland on ns.taxfree alue joten täytimme kanisterit ja tankin halvalla dieselillä. Helgolandissa oli vihdoin lämmin sää joten saaren tutkiminen sai jopa pienen hien otsalle. Kiinnostava paikka lintuineen ja turisteineen. Täällä pesii mm Suula lintu Havssula (Morus bassanus) ja joka laskeutuu maihin kuulemma vain pesintä-aikaan. Juuri nyt saarella oli valtava yhdyskunta pesiviä lintuja. Saimme taas kokea moottoripurjehduksen ihanuuden kun suhteellisen tyynessä säässä ajoimme seuraavana päivänä Itäfriisien saariin kuuluvalle Nordeneyhin. Saari oli kuten melkein kaikki saaret Saksan ja Hollannin rannikon edustalla turistien täyttämä. Saarilla on kilometrien pitkä hiekkarannat ja niiden edustat ovat hyvin matalat joten saarten satamiin joutuu ajamaan tarkasti usein hieman kiertotietä. Joihinkin satamiin pääsee veneellä vain nousuveden aikaan. Sen verran Nordeneyn rannat ja auringonpaiste houkutteli että Kia ja Britt-Mari innostuivat pulahtamaan Pohjanmeren hyiseen veteen. Vlieland Hollannissa oli seuraava määränpää jonne saavuimme 13 tunnin purjehduksen jälkeen. Aamulla kauppaan ja sitten taas menoksi ja Cornelis Vreesvijkin kotikaupunkiin Ijmuideniin. Kaupunki on suuri satamakaupunki Amsterdamin edustalla. Suuri oli myös venesatama. Taas jouduimme käyttämään moottoria heikon tuulen takia. Tapasimme myöhemmin Amsterdamista kotoisin olevan purjehtian Espanjassa ja hän lohdutti meitä sanomalla että näillä vesillä ”mostly motor”.

Haagiin saavuimme sen verran aikaisin että meille jäi melkein koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin tosin aika pintapuolisesti. Tulipahan myös käytyä hieman hienommassa kalaravintolassa. Tällä legilla pystyimme taas purjehtimaan ainakin osan matkaa. Vaikka matkamme tähän mennessä oli edennyt heikkotuulisessa säässä, niin venettä keinutti kuitenkin suhteellisen suuret mainingit, varsinkin rannikon läheisyydessä. Mutta sää muuttui seuraavana päivänä ja saimme kunnon kyydin purjehtien jopa 21 sekuntimetrin tuulessa sivumyötäisessä. Vauhtia oli parhaimmillaan melkein 12 solmua. Ohjaaminen tällaisessa 3-4 metrin aalloissa käy täydestä työstä. Ruuan laitto on mahdotonta. Alkumatka sujui heikossa tuulessa ja sateessa. Kun sade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa, yltyi tuuli. Melkein 70 merimailin jälkeen oli helpottava tunne päästä aallonmurtajan suojaan Belgian Zeebruggeniin.

Seuraava päivä oli tyyni ja aurinkoinen. Etenimme ns. normaalisti eli sekä koneen että purjeiden avulla. Tämä on aika normaali tapa täälläpäin johtuen mm merivirtojen vaikutuksesta. Saavuimme sotahistoriaan omat merkintänsä saanut Dunkerqueen. Olimme Ranskassa, ja heti löysimme hienot leipa- juusto- viini- ja lihakaupat. Täällä käytiin kovat taistelut 1940 kun saksalaisen ajoivat liittoutuneiden joukot pakosalle. Ranskan kansallispäivää vietettiin seuraavana päivänä tai itse asiassa koko viikonlopun. Saimme tästä hienon kokemuksen Calaisin kaupungissa. Calais on ollut otsikoissa pakolaisten huonojen olosuhteiden takia, mutta me emme nähneet tästä mitään merkkejä. Venesatama oli sulkujen takana joten satamaan pääsi ja sieltä pois vain nousuveden aikaan. Illalla syötyämme hyvää ranskalaista ravintolaruokaa saimme kokea aivan mielettömän ilotulituksen joka kesti noin 20 minuuttia Ranskan itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Tuo nousu ja laskuveden aiheuttamat merenvirtaukset ovat erityisen voimakkaita Englannin kanaalissa ja niillä on se huonopuoli ainakin että virtaukset usein ovat ulospäin satamasta aikaisin aamulla klo 4 -7. Tekisi mieli nukkua aamulla mutta parempi lähteä aikaisin jotta ei heti saisi virtauksia vastaansa. Näin me siis taas lähdimme matkaan Boulogne-Sur-Meriä kohti. Mielenkiintoinen paikka jossa ARC lippumme herätti tullimiesten huomion. Saimme vieraaksemme kaksi tullimiestä jotka jysyivät oliko meillä aseita tai huumeita veneessä. Vastaukset tyydyttivät heitä ja passintarkastusten jälkeen jatkui leppoisa jutustelu. Mukavia heppuja. Ranskan itsänäisyysjuhlat jatkuivat täällä markkinoineen ja pelastusnäytöksineen. Turvatarkastukset olivat kaupungilla kovat. Olihan siitä vain vuosi kun Nizzassa terroristit ajoivat väkijoukkoon nimenomaan itsenäisyyspäivänä. Seuraavina päivinä siirryimme osittain jopa purjehtien noin 180 merimailia Dieppen kautta Cherbourgin. Cherbourgista purjehdimme kerrankin hyvässä purjehdussäässä Gurnseyn saarelle. Pari mailia ennen satamaa meri kiehui. Tuuli ja merivirrat yltyivät mutta vastakkaisiin suuntiin ja näin ollen saarten lähellä keli oli aivan ihmeellinen ja kuoppainen. Juuri kiinnitettyämme laitauriin meidät yllätti valtava ukkosmyrsky. Tuuli puhalsi noin 30 m/s ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Laiturikin meni siinä myräkässä rikki. Myrskyn laannuttua laiturit korjattiin nopeasti. Paikassa ei mielestäni ollut mitään ihmeellistä muuta kuin veroton polttoaine. Tässä vaiheessa matkaa rupesi jo väsyttämään ja huoli syntyi siitä että ehdimmekö Brestiin ajoissa kun Lasse oli taas tulossa mukaan ja Britt-Mari ja Kia olivat lentämässä Suomeen. Siksi taistelimme koneen avulla kovassa vastatuulessa aina Roscoffiin saakka. Ohitimme sateisessa säässä Bretagnen kuuluisat punaiset rantakalliot Ploumanac’hissa. Matkaa kertyi non 86 merimailia. Koko miehistöä väsytti. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu yly 20 sekunttimetrin tuulta joten päätimme jäädä muutamaksi päiväksi Roscoffiin. Kaupunki oli mielyttävä ja crepesit olivat tämän paikkakunnan erikoisuus. Niitä löytyi sekä makeina että suolaisina, nami nami. Venesatamasta kulki ilmainen linja-auto keskustaan joten liikkuminen oli helppoa. Saatiin jopa pyykit pestyä. Satama oli selvästi hienoin missä toistaiseksi olimme olleet, puitteet olivat hyvät ja vuoroveden korkeusero 9 m. Emme ehtisi Brestiin kunnes Lasse tulee lentäen. Vuokrasimme auton ja kävi katsomassa noita punaisia rantakallioita Ploumanac’hissa ja samalla allekirjoittanut ja Kia vietiin Brestiin jossa meillä oli hotellihuone varattuna alun perin Britt-Mariille ja Kialle. Lasse haettiin autolla lentokentältä Roscoffiin.

Lasse toi automaattiohjauksen varaosia koska automaattiohjaus oli lopettanut toimintansa jo heti helgolandin jälkeen, minkä takia matkanteko oli ollut hieman normaalia rasittavampaa. Parin päivän päästä kun sää salli, Osprey saapui Brestiin. Britt-Mari ja Kia lentäisivät Suomeen ja Uffe, Lasse ja allekirjoittanut lähtisivät Biskajan ylitykseen.

Veneessä syödessämme kaikki osallistuivat vuoronperään ruuanlaittoon, ja ruoka oli vähintäänkin yhtä hyvää kuin Ranskalaisissa ravintoloissa.

Biskajan lahti (Brest – Cedeira)

Biskajan ylitystä olimme odottaneet monestakin syystä. Ylitys oli matkamme toistaiseksi pisin yhtämittainen legi, ja lisäväriä toi tietysti kaikki jutut mitä on kuullut Biskajan ylityksestä ne innosti ja toi hieman jännitystä. On kuultu juttuja pahasta ristiaallokosta ja lämmöstä sekä delfiineistä ja valaista. Ristiaallokkoa oli jonkin verran ja delfiinejä bongattiin aika lailla kuten myös valaita. Valaat olivat mielestämme Mustavalaita (Nordkapare). Delfiinit hyppivät ihan veneen vieressä ja muutaman kerran valaatkin tulivat lähietäisyydelle ruiskuttamaan vettä. Näky ja ääni olivat huimia. Entä pimeässä voisiko vahingossa osua valaaseen? Emme törmänneet ja totesimmekin että suurempi vaara pimeässä oli ajaa jonkin pyydyksen merkin päälle. Vaikka tiesin että yö on pimeä, niin kuitenkin sen totaalisuus yllätti. Ei todellakaan nähnyt muuta kuin veneen omia valoja. Ensimmäinen yö yllätti allekirjoittaneen. Illalla jäin pentryyn liian kauaksi aikaa valmistamaan yön eväitä. Oli jonkin verran ristiaallokkoa ja vene käyttäytyi sen mukaisesti. Pahoinvointi yllätti. Ensimmäinen vahtivuoro sujui vielä hyvin mutta toinen vahtivuoro olikin pilkkopimeässä jolloin pahoinvointini paheni. Sen jälkeen olinkin noin vuorokauden ns hieman huonossa hapessa. Yllätys oli senkin takia suuri että olin kuitenkin ollut jo veneen matkassa yli 5 viikkoa kovassakin kelissä. Mutta näin voi käydä. Kaiken kaikkiaan sää oli melko hyvä ja ylitys onnistui hyvin välillä purjehtien ja välillä koneen avustuksella. Määränpää oli La Coruna mutta olisimme saapuneet sinne pimeään aikaan joten päätimme mennä hieman lähempänä olevaan luonnonsatamaan. Lahden poukamassa olevan kylän nimi on Cedeira. Onnistunut valinta. Olimme täällä ankkurissa kaksi yötä, ja koska vesikin oli täällä lahdenpoukamassa noin 20 astetta, niin uskalsin minäkin pulahtamaan suolaiseen mereen peseytymään. Kahden vuorokauden lepo oli hyvästä eikä paikkakunnassakaan ollut mitään vikaa. Tuntui siltä että loma alkaa koska nyt meillä ei ollut enää kiirettä, meillä oli paljon aikaa seuraavaan miehistönvaihtoon joka tapahtuisi Vigossa vasta yli kahden viikon jälkeen.

Cedeira – Vigo

Seuraavan kahden viikon aikana purjehdimme vaihtelevassa säässä Vigoon näiden paikkakuntien kautta: La Coruna, Camarinas, Muros, Pobra Do Caraminal, Piedras Negras, Sanxenxo. Monet sanoivat että lämpö saapuu Biskajan lahdessa, joku sanoi että se Saapuu Finisterren jälkeen jne, aina vaan etelämpänä olisi tuo lämpimän sään rintama. Jotkut sanoivat että Portugalissa ilma lämpenee.. Kuitenkin vasta Vigossa koimme tuon ns. etelän lämmön vaikka merivesi oli täälläkin vain noin 17 astetta. Purjehduksen kannalta vallitsevat tuulet olivat hyviä eli pohjoisia ja sadettakaan emme saaneet enää niskaamme täällä Galician rannikolla. Noin klo 13 aikaa tuuli yleensä yltyi yli 12 m/s jonka seurauksen ilma ei ollut kovin lämpöinen. Espanjalaisetkin ihmettelivät koleaa ilmaa. Viimeisenä viikkona kuitenkin tuo sää muuttui lämpimämmäksi. Täällä Galician rannikkopurjehduksen aikana tutustuimme mm maailman vanhimpaan käytössä olevaan majakkaan ja pienen metsästyksen jälkeen saimme maistaa aivan loistavaa paellaa. Vuokrasimme eräänä päivänä auton jolloin tutustuimme mm kivikautiseen kylää sekä Finisterren majakkaan. Ongelmana oli vain että sinä päivänä oli valtavan tiheä sumu joten näkyvyys oli ajoittain vain noin 50 metriä. Tutustuimme muutamaan hiekkarantaan sekä patikointireitteihin. Uimme käveltyämmä satamasta noin 5 km pienen puron luonnonmukaisessa altaassa jne. Kaikki paikkakunnat olivat omalla tavalla tutustumisen arvoisia ja kaikki olivat myös hyvin erilaisia kuten vierasvenesatamatkin. Vigossa teimme päiväretken Isla de Ons saarelle. Täällä hienolla saarella tapasimme ensimmäiset suomalaiset Kielin kanavan jälkeen. Nämä nuoret naiset Suvi Autio ja Anna Leskinen olivat kotoisin Espoosta ja Rovaniemeltä. Sattumalta he istahtivat viereiseen pöytään saaren Mojito baarissa. He olivat yöpyneet saarella yhden yön ja olivat nyt menossa Hippifestivaaleille. 13.8 miehistö vaihtui. Lasse ja Timo lensivät Suomeen Lissabonin kautta.

Taas totean että ruokaa laitettiin veneessä suunnilleen yhtä usein kuin syötiin ulkona ravintolassa ja ruuantekoon osallistu vuoronperään kaikki miehistö jäsenet.

Purjehtimista on helppo käyttää elämän vertauskuvana. Purjehtiessa kaikki tunteen ulottuvuudet tulevat aika ajoin esiin ja vaikeita päätöksiä joutuu tekemään tietämättä mikä olisi ollut sen tekemättömän päätöksen lopputulos. Vuorovaikutus luonnon kanssa on jatkuvaa välillä vaikeata välillä ihanaa. Ehkä juuri siksi meri vetää uudestaan ja uudestaan purjehtimaan.

Lopuksi joudun harmikseni toteamaan että joudun tiettyjen pienten terveyteen liittyvien seikkojen takia perumaan osallistumiseni Atlantin ylitykseen. Onneksi löysimme kuitenkin pian uuden miehistöjäsenen ylitystä varten. Kiitos kipparille että sain mahdollisuuden osallistua tähän purjehdusreissuun.

Timo

Annonser

Kommentera

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut /  Ändra )

Google+-foto

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut /  Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut /  Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut /  Ändra )

Ansluter till %s

%d bloggare gillar detta: